Kadut ja puistot
Alajärven kaupungin puistoihin ja yleisiin alueisiin kuuluu puistot, leikkialueet, uimarannat, liikunta- ja ulkoilupaikat, lähiliikunta-alueet, taajamametsät sekä liikenneviheralueet. Alueet suunnitellaan, rakennetaan ja ylläpidetään kaupungin asukkaita varten. Puistojen ja yleisten alueiden suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta vastaa Alajärven kaupungin tekninen toimi. Alueita hoidetaan valtakunnallisen viheralueiden hoitoluokituksen mukaisesti.
VIHERALUEIDEN HOITOLUOKAT
Alajärven kaupungin viheralueet (puistot ja yleiset alueet) on jaettu valtakunnallisen viheralueiden hoitoluokituksen mukaan erilaisiin hoitoluokkiin alueen käyttötarkoituksen, käyttäjien, luonnonolojen sekä viheralueen laatu- ja kustannustavoitteiden mukaan. Hoitoluokitus määrittelee laatutason, jonka mukaan alue hoidetaan. Hoitotaso ja hoitomenetelmät vaihtelevat suuresti eri hoitoluokissa. Esimerkiksi korkeatasoiset kaupungin edustusviheralueet tarvitsevat hoitoa päivittäin ja taajamametsiä hoidetaan muutamien vuosien välein.
Viheralueiden hoitoluokitukseen perustuva jaottelu on käytössä Suomen kaupungeissa ja kunnissa, joissa on vihersektorin ammattiorganisaatio.
A RAKENNETUT VIHERALUEET
Rakennetut viheralueet sijaitsevat keskeisillä paikoilla ja niihin kohdistuu suuri kulutus. Alueella on runsaasti erilaisia rakenteita, kalusteita ja päällystemateriaaleja. Kasvillisuus koostuu istutetuista puista, pensaista, perennoista, kesäkukista, sipulikasveista ja leikatuista nurmialueista. Alue edellyttää säännöllistä ja tehokasta ylläpitoa.
A1 Edustusviheralue
Edustusviheralueet sijaitsevat keskeisesti kaupunkirakenteessa. Ne ovat esimerkiksi korkeatasoisia puistoja ja aukioita tai julkisten rakennusten pihoja. Hoidon tavoitteena on paikan omaleimaisen arkkitehtonisen, historiallisen, puutarhataiteellisen ilmeen säilyttäminen jatkuvasti edustuskelpoisena ja erittäin hyvässä kunnossa. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää alueen päivittäistä hoitoa. Edustusviheralueet sisältävät esimerkiksi kasviryhmiä, koristenurmikkoa (4-7cm), erilaisia pinnoitteita, rakennettuja vesiaiheita ja ovat valaistuja.
A2 Käyttöviheralue
Käyttöviheralueet ovat kaupunkipuistoja ja –aukioita, leikkialueita, liikenneviheralueita keskusta-alueella tai kiinteistöviheralueita. Alueet sijaitsevat keskeisesti rakennetussa ympäristössä. Ne ovat oleskeluun, leikkiin ja pienimuotoiseen pelaamiseen tarkoitettuja usein kasvillisuudeltaan ja rakenteiltaan monipuolisia puistoja. Tavoitteena on viihtyisä, toimiva, turvallinen ja siisti puistoympäristö. Kasvillisuuden, rakenteiden ja laitteiden turvallisuutta ja alueen siisteyttä tarkkaillaan säännöllisesti. Alueet ovat laatutavoitteiltaan aina hyvässä kunnossa. Käyttöviheralueet sisältävät esimerkiksi kasviryhmiä, käyttönurmikoita (4-12cm) ja erilaisia pinnoitteita, rakennettuja vesiaiheita tai hulevesien käsittelyyn liittyviä vesiaiheita.
A3 Käyttö- ja suojaviheralue
Käyttö- ja suojaviheralueet ovat esimerkiksi laajoja rakennetun ja luonnonympäristön välimaastoon sijoittuvia puistoja, puistomaisesti rakennettuja suojavyöhykkeitä ja liikenneviheralueita. Aluetta käytetään ulkoiluun, liikuntaan, pelaamiseen ja oleskeluun. Kasvillisuus muodostuu pääosin luonnonkasvillisuudesta, yleisilme ollessa puistomainen. Hoidon tavoite on kasvillisuuden monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden turvaaminen sekä kulkureittien ja toiminnallisten alueiden kunnon ja turvallisuuden ylläpito. Hoito on säännöllistä ja alue pidetään hyvässä käyttökunnossa. Käyttö- ja suojaviheralueet sisältävät esimerkiksi suojaistutuksia, helppohoitoisia kasviryhmiä, käyttö- ja maisemanurmia (4-25cm) tai luonnonvesistä kehitettyjä ja hulevesien käsittelyyn liittyviä vesiaiheita.
B AVOIMET VIHERALUEET
Avoimia viheralueita ovat pellot ja erilaiset niityt. Ne rikastuttavat maisemaa ja taajamakuvaa. Alueet tarjoavat asukkaille luontoelämyksiä ja mahdollisuuden nauttia perinteisestä maisemasta. Peltojen ja niittyjen reunavyöhykkeet tarjoavat monipuolisen elinympäristön erilaisille kasvi- ja eläinlajeille. Avoimiin viheralueisiin kuuluvat myös esimerkiksi avoimina ylläpidettävät rantojen ja tienvarsien näkymät.
B1 Maisemapelto
Maisemapellot sijaitsevat yleensä asutuksen reuna-alueilla tai haja-asutusalueella. Maisemapelloilla viljellään viljelykasveja tai kukkivia maisemapeltokasveja. Niitä hoidetaan maataloudessa käytetyin menetelmin. Tavoitteena on avoimen kulttuurimaiseman ylläpitäminen, taajamakuvan rikastuttaminen ja pellon reunavyöhykkeiden luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen. Virkistyskäyttö turvataan ylläpitämällä käytävä- ja polkuverkoston kuntoa ja siisteyttä.
B2 Käyttöniitty
Käyttöniityt sijaitsevat asuinalueilla tai niiden läheisyydessä, ja ovat usein osana laajempaa viheraluetta. Käyttöniityt ovat avoimia tai puoliavoimia. Kasvillisuus koostuu pääosin niittyheinistä ja ruohovartisista kasveista. Hoidon tavoitteena on säilyttää alue avoimena ja hoidettuna sekä mahdollistaa ulkoilu- ja virkistyskäyttö. Hoidon tarkoituksena on ylläpitää kulkureitit ja niiden varrella olevat varusteet käyttökelpoisina, turvallisina ja siisteinä. Alue ylläpidetään esimerkiksi niittämällä tai murskaamalla 2-4 kertaa kasvukauden aikana. Niittojäte korjataan pois alueen käyttötarpeen mukaan.
B3 Maisemaniitty ja laidunalue
Maisemaniityt sijaitsevat joko taajamissa tai haja-asutusalueilla, usein ulkoilureittien varsilla tai teiden pientareilla. Ne voivat olla osa myös osa kulttuuri- ja perinnemaisemaa, virkistysaluetta tai puistoa. Maisemaniityt ovat avoimia tai puoliavoimia. Kasvillisuus koostuu pääasiassa ruohovartisista luonnonkasveista. Hoidon tavoitteena on ylläpitää avointa niittymaisemaa siten, että alue säilyttää ominaispiirteensä ja monimuotoisuutensa. Hoito tehdään murskaamalla tai niittämällä kasvillisuus 1-2 kertaa kasvukaudessa. Niittojätteen kerääminen pois edistää kukkivien lajien ja muun niittylajiston menestyminen.
Laidunalueet ovat niittyjä ja muita puoliavoimia alueita, joita hoidetaan laiduntamalla. Tavoitteena on lisätä luonnon monimuotoisuutta sekä säilyttää maisema avoimena. Laiduntamiseen käytettävien eläinten hoito ja alueen käyttö perustuu aina hoitosuunnitelmaan, mikä tehdään yhdessä asiantuntijan ja eläinten omistajan kanssa. Eläimille järjestetään päivittäinen seuranta ja vastuuhenkilö.
B4 Avoin alue ja näkymä
Avoimet alueet ovat usein esimerkiksi taajamien tuloväylien, teiden ja muiden väylien varrella olevat viljelykäytöstä poistuneet pellot ja aukeat metsät, sähkölinjojen alustat sekä avoimet näkymät joki- tai merimaisemaan, rantaniityt tai näkymät perinnemaisemassa ja näköalapaikoilla. Hoidon tavoitteena on estää alueiden ja näkymien umpeenkasvu sekä edistää alueille tyypillisen kasvillisuuden ja eläimistön säilyminen. Hoidon tavoitteena on alueiden ja näkymien avoimena pitäminen. Umpeenkasvu estetään vesomalla tai murskaamalla kasvillisuus esimerkiksi 2-5 vuoden välein.
B5 Arvoniitty
Arvoniityt ovat niittyjä, jotka määritellään tärkeiksi kulttuuriperinteen, maiseman tai luonnon monimuotoisuuden kannalta. Ne voivat olla asukkaille myös muuten merkittäviä niittyjä. Arvoniittyjen hoito perustuu aina kohdekohtaiseen hoitosuunnitelmaan. Hoidon tavoite on maiseman ylläpitäminen. Hoitomenetelmä tehdään joko niittämällä tai murskaamalla. Niittojäte viedään pois.
C TAAJAMAMETSÄT
Metsät ovat puuston peittämiä alueita, joille tunnusomaista on luonnonvarainen pensas- ja aluskasvillisuus. Metsät tarjoavat elämyksiä, ulkoilu- ja virkistysmahdollisuuksia. Niillä on suuri merkitys maisemassa ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen turvaamisessa.
C1 Lähimetsä
Lähimetsät sijaitsevat asutuksen läheisyydessä ja niissä on hyvät käytävä- tai polkuverkostot päivittäiseen ulkoiluun. Hoidon tavoitteena on muun muassa luontoarvojen huomioon ottaminen, maisemaltaan edustava metsäkasvillisuus, siisteys, turvallisuus ja viihtyisyys. Lähimetsissä huolehditaan puuston elinvoimaisuudesta ja uudistumisesta, kulutuskestävyydestä sekä reittien ja varusteiden kunnosta. Hoitokerrat toistuvat 3-5-10 vuoden välein.
C2 Ulkoilu- ja virkistysmetsä
Ulkoilu- ja virkistysmetsät sijaitsevat kaupungissa asuinalueiden välisillä alueilla tai metsäkokonaisuuksina kauempana taajamista. Ulkoilu- ja virkistysmetsiä käytetään monin eri tavoin ulkoiluun ja retkeilyyn. Metsän hoidossa painotetaan puuston elinvoimaisuutta ja uudistumista sekä maisema- ja luonnon monimuotoisuusarvoja. Ulkoilureittien ja latuverkostojen turvallisuudesta huolehditaan. Hoitotöitä tehdään 5-10- 20 vuoden välein.
C3 Suojametsä
Suojametsät sijaitsevat asutuksen sekä erilaisten häiriötä aiheuttavien toimintojen, kuten liikenneväylien ja teollisuuslaitosten välillä. Suojametsä antaa näkösuojan ja suojaa pienhiukkas-, pöly- ja meluhaitoilta. Suojametsän hoidolla pyritään edistämään suojavaikutuksia ja reunavyöhykkeiden maisemanhoitoa. Hoidon tavoitteena on puuston ja muun kasvillisuuden elinvoimaisuuden ja kerroksellisuuden säilyttäminen. Suojametsien virkistyskäyttö on vähäistä, alueella ei yleensä ole ulkoiluun tarkoitettuja reittejä tai rakenteita. Kasvillisuus monikerroksellista, suojavaikutus sekä terveellisyys- ja turvallisuusnäkökohdat ja hoitotyöt 5-20 vuoden välein.
C4 Talousmetsä
Talousmetsät sijaitsevat kaupunkirakenteen ulkopuolella. Hoidon tavoitteena on taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä talousmetsän hoito ottaen samalla huomioon luonnon monimuotoisuus, maisemalliset arvot ja metsän monikäyttö. Hoitotyöt suoritetaan 10-20 vuoden välein.
C5 Arvometsä
Arvometsä on erityinen metsäalue taajamassa tai sen ulkopuolella, kohteen maiseman, kulttuurin, luonnon monimuotoisuuden tai muiden ominaisuuksien kannalta. Hoidon tavoitteena on näiden erityisarvojen ja ominaispiirteiden säilyttäminen ja korostaminen. Arvometsille voidaan tarvittaessa laatia erillinen hoito- tai ennallistamissuunnitelma. Hoidon tarve riippuu kohteen erityisistä arvoista ja ominaisuuksista, esimerkiksi sijainti, luonnontila tai puusto.
TÄYDENTÄVÄT LUOKAT
E Erityisalueet
Erityisalueita ovat rakennetut ympäristöt, jotka poikkeavat ominaisuuksiltaan hoitoluokkien A, B ja C luonteesta. Erityisalueet vaativat ympäröivästä hoitoluokasta poikkeavaa hoitotapaa. Hoidon tavoitteet määritellään erikseen kohteittain.
E1 Urheilukentät ja liikunta-alueet
Urheilukenttien ja liikunta-alueiden ryhmään kuuluvat esimerkiksi jalkapallokentät, jääkiekkokentät, uimarannat ja talviuintipaikat.
E2 Erikoispuistot, erikoiskohteet
Erikoispuistoja ja erikoiskohteita ovat esimerkiksi kasvitieteelliset puutarhat, teemapuistot, ympäristötaideteokset ja muut vastaavat kohteet.
E3 Satama-alueet ja veneiden säilytysalueet
Satama-alueiden ja veneiden säilytyspaikkojen lisäksi tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi kanavat ja muut vesiliikenteeseen liittyvät alueet.
E4 Viljelypalstat ja ryhmäpuutarha-alueet
Tämä luokka sisältää asukkaiden omatoimista viljelyä varten tarjolla olevia alueita, kuten viljelypalstoja tai siirtolapuutarha-alueita.
E5 Koira-aitaukset ja koirien uittoalueet
Koiraharrastuksille osoitetut alueet, kuten koira-aitaukset, koirapuistot tai koirien uittoalueet kuuluvat tähän ryhmään.
E6 Matonpesupaikat
Matonpesupaikoille tarvitaan oma hoitosuunnitelma, koska riski ympäristön pilaantumiselle on matonpesupaikoilla ympäröivää aluetta suurempi
E7 Muut erityisalueet
Muita erityisalueita ovat esimerkiksi taimistot, sekä vakiintuneet maa-ainesten varastointi- ja käsittelyalueet.
E8 Hulevesialueet
Hulevesialueilla tarkoitetaan rakennettuja hulevesirakenteita kuten suotopatoja tai hulevesialtaita. Luonnonojat kuuluvat ympäröivän luontotyyppinsä mukaan A, B tai C –luokkaan. Hulevesirakenteiden hoidossa päätavoite on veden virtauksen ohjaaminen ja tarvittaessa hidastaminen, mutta toisaalta vedenkulun turvaaminen.
Hoitotoimenpiteet käsittävät ajoittaista puuston ja pensaston raivaamista sekä irtoroskien ja luonnonroskien poistamista. Loivapohjaisten hulevesialtaiden kasvillisuus voidaan niittää tai murskata hoito- tai käyttöohjeen mukaisesti. Kunkin hulevesialueen hoito- tai käyttöohje määrittelee myös ruoppaamistarpeen sekä suotopadon kunnostamistavan ja tiheyden.
S Suojelualueet
Suojelualue on lain nojalla tai maanomistajan päätöksellä suojeltu alue. Suojelualueiden tarkoituksena on ylläpitää ja säilyttää alueen ominaispiirteet. Alueet voivat olla pieniä, yksittäisiä elinympäristöjä tai laajempia aluekokonaisuuksia. Ne voivat samalla olla virkistysalueita, joilla on mahdollisuus ulkoiluun ja luonnon kokemiseen. Suojelualueet ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta, vaalivat luonto- ja maisema- ja kulttuuriarvoja sekä tukevat luontoympäristön kestävää kehitystä.
S1 Luonnonsuojelualueet
Luonnonsuojelualueita ovat luonnonsuojelulain nojalla suojellut alueet, luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit ja alueellisen ympäristökeskuksen rajauspäätöksellä määritellyt erityissuojeltujen lajien elinympäristöt tai kasvupaikat. Luonnonsuojelualueiden tavoitteena on säilyttää alueen erityispiirteet ja luonnonarvot. Luonnonsuojelualueita hoidetaan alueellisen ympäristökeskuksen hyväksymän hoito- ja käyttösuunnitelman tai rauhoitusmääräysten mukaan.
S2 Muut suojellut alueet
Muita suojeltuja alueita ovat, metsä- ja vesilakikohteet, suojeluohjelma-alueet, Natura-alueet sekä rakennussuojelulain tai rakennuslainsäädännön nojalla suojellut alueet ja muinaismuistoalueet. Hoidon tarkoituksena on ylläpitää ja hoitaa aluetta niin, että sen ominaispiirteet ja arvo säilyvät. Kohteille voidaan tarvittaessa laatia erillinen hoito- ja käyttösuunnitelma.
S3 Muut arvokkaat alueet
Muihin arvokkaisiin alueisiin kuuluvat esimerkiksi maisemallisesti, kaupunkikuvallisesti tai geologisesti arvokkaat alueet ja arvokkaat luonnonalueet. Muiden arvokkaiden alueiden koko voi vaihdella. Hoidon tarkoituksena on ylläpitää ja hoitaa aluetta niin että sen ominaispiirteet ja arvo säilyvät.
MUUT HOITOLUOKAT
Edellä esitettyjen hoitoluokkien lisäksi on olemassa vielä seuraavat kaksi hoitoluokkaa.
0 Hoidon ulkopuolella oleva alue
Hoidon ulkopuolella olevilla alueilla tarkoitetaan esimerkiksi hiljakkoin voimaantulleisiin asemakaavoihin merkittyjä viheralueita, joiden hoitoluokitusta varten tarvittavaa maastokäyntiä tai muuta vastaavaa määritystä ei ole vielä tehty. Hoidon ulkopuolisia alueita voivat olla myös alueet, joiden ylläpitoon ei riitä resursseja.
R Maankäytön muutosalue
Yleis- tai asemakaavassa rakentamiseen osoitetut alueet voidaan luokitella ensi vaiheessa maankäytön muutosalueiksi. Muutosalueella voidaan esimerkiksi valmentaa kasvillisuutta tulevaa käyttöä varten. Alueelta voidaan esimerkiksi harventaa puita, jotta puut tottuvat tuuliolosuhteiden muutoksiin sekä valon määrän lisääntymiseen. Toimenpiteiden tarkoituksena on säilyttää kasvillisuuden ja eläimistön elinvoimaisuus rakentamisen aiheuttaman muutoksen jälkeen
Lähde: Viherympäristöliitto (2007). Viheralueiden hoitoluokitus. Viherympäristöliitto ry julkaisu 36.